6.12-12

Hellou taas!

Kerrankin on aikaa kirjottaa mitä meille, tai oikeastaan, Joelille kuuluu.

Joelhan siis täyttää tässä kuussa 8kk ja nyt kerron mitä kaikkea Joel osaa jo tehdä
(tämä ei ole mikään vertailu-lista, jokainen lapsi menee omassa tahdissaan)

- Joel oppi seisomaan tukea vasten n. 6kk

-muutama viikko myöhemmin Joel otti askeleita tukea vasten hiljalleen ja nyt menee jo kovaa vauhtia pitkin sohvan, pöydän yms mistä nyt kiinni saa, ympäri.
Ja osaa hienosti tulla alas ilman,että sattuu

-Joelille tuli ensimmäiset kaksi hammasta alas eteen n. 7kk

-Joel oppi istumaan itsenäisesti reilu 6kk

-Osaa juoda nokkamukista ilman, että vedet lentää minne sattuu tai alkaa yskittämään

-Hokee bääbää tai hoo, sanoo myös "pappa" tai aineki kuulostaa sille :)

-Ottaa askeleita kun pitää käsistä kiinni

-Pysyy myös muutaman sekunnin pystyssä ilman, että pitää mistään kiinni

-Osaa kiukutella vaikka syytä ei ole, ei vaan saa tahtoaan läpi

-ns. "ymmärtää" sanan Ei!, naama menee samantien mutrulle

-Osaa kiivetä ja pyytää syliin

-Osaa auttaa pukiessa = laittaa kädet hihoihin

-Osaa päristellä

-Pitää itse tuttipullosta kiinni kun juo, tätä osannut tehdä jo n. 5kk

-Osaa laittaa tutin itse suuhun ja ottaa pois, n. 5kk

-Alkoi ryömimään n.6kk ja n.7kk alkoi konttaamaan

-Muutaman viikon osannut naurattaa äitiä ja itseään ennekaikkea matkimalla äitiä <3

yms. En nyt kaikkea tähän laita enkä halua, että kukaan alkaa vertaamaan Joelia omaan lapseensa.
Jokainen lapsi kehittyy omalla ajallaan ja omalla tavallaan, Joelilla vaan on hirmuinen kiire päästä etiäpäin :)
Päivittelyä nyt hieman, tämän takia ei oikein ole aikaa kirjotella kun kokoajan ollaan Joelin kanssa menossa. Ja nyt Joel on ollut kipeänäkin

Ja näin toivotamme kaikille teille Hyvää Itsenäisyyspäivää!

<3

061112

Joel oppi siis istumaan itsenäisesti vahingossa 06.11-12:)
Ja pari viikkoa aikasemmin nousi tukea vasten pystyyn <3

Neuvola on 26.11, kirjottelen lisää silloin 

Heipähei

Jäänyt tämä päivittely vähemmälle kun Joel on lähtenyt ryömimään ja ei oikein aikaa muutenkaan ole.
Mutta yritän nyt päivitellä ahkerammin.

PS. meillä on talvi ollut jo kaksi päivää, katsotaan vaan kauan lumet kestää maassa.
Joel oli ihmeissään vaunuissa kun lunta satoi :)

Iso poika jo :)

Joel täyttää maanantaina 6kk.

Aika hävinny iha silmie eestä, en muista mitään ensimmäisistä kuukausista tai saati viimesistä päivistä,
kovasti vaan harjotellaan konttaamaan ja istumaan niin ei kerkeä koneella olemaan ja päivittelemään.
Joka päivä käydään myös vaunuilemassa
:)

15.10 Joelin ½ v päivä jolloin kummit tulee kahvittelemaan ja Joelia moikkaamaan
16.10 on neuvola josta päivittelen sitten myöhemmin.
:)

Reissussa rähjääntyy

Nyt on Levin matka takanapäin, luojankiitos!
Hauskaa oli niin mennessä kun tullessa, vaikka se 850km alko jossain vaiheessa tulemaan korvista pihalle, ei tarvii kuvitella, että miut autoon ihan äkkiä sais.

Mutta, niinkun sanoin hauskaa oli ja matkat meni molempiin suuntiin yllättävän hyvin Joelin kanssa,
menomatkalla pysähdyttiin muutamaksi tunniksi Kuopioon, kun minun isällä oli joku työjuttu, se jo vähän viivästytti lähtöä, mutta hauskaa oli :)

Olimme perillä Levillä 12 aikaan yöllä sitten, pojat olivat saunan laittaneet lämpimäksi, joten nostimme vain tavarat autosta mökkiin ja eikun saunaan.
Joel heräsi perillä vähäksi aikaa, mutta kävi miltei samantien nukkumaan ja aamulla herättiinkin jo 7 aikaan, niikuin joka aamu viikon ajan.

Poroja nähtiin ja tutustuttiin vähän lähemminkin, kivoja otuksia olivat :)
Kävelin varmaan sen 40km viikon aikana, kaksi kertaa kiipesimme tunturiin ja se jos mikä oli rankka taival, ekalla kerralla meillä meni n. 2h ilman eväiden syöntiä ja seuraavalla kerralla n. 6-7h pysähdyksineen ja kävelimme sen 15km. HUH!
Joel nautti sillä aikaa mummon kanssa ulkoilusta kun ei sitä olisi saanut kannettua sinne ylös, kävimme sitten pari kertaa autoilla ylhäällä, että Joelkin pääsi mukaan.

Mami reippaana

Uudet vaatteet

Kuten alimmasta kuvasta huomaa, kävin myös shoppailemassa siellä, mm. Icepeak:n kuvassa näkyvän punaisen hupparin 50e alennuksena, Levin harmaan pipon 17e, Icepeak:n mustan kaulahuivin 19e, kynttilöitä, tuikkuja,taulun ja sit sellasen seinälle laitettavan avaintaulun, ja tais siellä olla jotai muutakin mut nyt en jaksa muistaa enää :) 

Tien päälle

Tänään mennään mummolaan yöksi ja huomenna starttaa kaksi autoa ja nokat käännetään Lappiin, joten
täällä hiljenee viikoksi :)

Isi menee enojen kanssa samassa autossa ja myö Joelin kanssa mummon ja papan kyydissä.
Matka taittuu Joelin ehdoilla eli pysähdytään kun sitä vaaditaan, toivottavasti päästään huomenna jo perille ;)

Mutta täten toivotan oikein hyvää syyskuun alkua kaikille teille ihanille jotka tätä luette! <3
Kirjottelen taas kun kotiudumme, että miten matka meni,
siihen asti;

Heihei

Riikka&Joel 

Päivitystä

Pientä päivitystä tännekkin :)

Eli kirjoittelussa pientä taukoilua, elämässä tapahtuu niin paljon nyt, ettei kerkeä kirjoittelemaan kun joutuu
punnitsemaan ja miettimään elämän tärkeimpiä asioita ja niitä, joilla on oikeasti merkitys.

Joelille ei kuulu juúri mitään uutta, poika kasvaa nopsaa kyytiä ja voi hyvin :)
Eilen oltiin mummolassa yötä ja Joel heräs about 2h välein, vierastusta ilmassa?
Kotiin kun tultiin niin poika ei juuri muuta ole tehnyt kuin nukkunut :)
Yöunille Joel kävi jo 17.30 mikä on varsin harvinaista täällä, herätys onkin sit varmaan jo 4-5 aikaan,
onneks isi lupas valvoa ja hoitaa <3

Mustikoita & Mökkeilyä

<3

Tänään on se päivä..

Joel täytti 4kk <3
Sen kunniaks mentiin kummi-enon ja mummon kanssa mökille nauttimaan auringosta, keräämään mustikoita ja kuhan vaan löhöttiin ja syötiin hyvin.
Joel kävi myös eka kerran saunassa pyllypyykillä ja sauna oli lämpiämässä, kyllä herra nautti siitä kun sai olla mummon käsillä ja lillua pesuvadissa <3.

Joel vähän aluks aristeli kummi-enoa eikä oikein mitään saanut suusta ulos, mutta kun jäivät kahdelleen kun menin äitini kanssa saunaan oli Joel naureskellut ja hymyillyt niinkun enon pienen palleron kuuluukin :)
Mustikoita tuli ihan hirveästi, tuossa äskön kaksi tuntia siivosin 5 litraa, huhheijjaa, huomenna meillä syödään mustikkapiirakkaa <3

Ps. Kävin tänään lääkärissä kuulemassa tuomioni, kerron siitä toisessa blogissani ;)

Ja sitten Joelin 4kk lääkäriin jossa kävimme eilen;

Paino ; 8730g
Pituus ; 66.7cm
Pään ympärys ; 42.5cm
(iso poika jo <3, ja lääkäri ei sanonut painosta mitään,toisinkuin viime käynnillä meidän oma terkka jonka mielestä Joel olisi ylipainoinen jos olisi vähän vanhempi lapsi ://, mutta kerran lääkäri ei mitään sanonut, olen hyvilläni <3

Ja sitten lääkärin terveiset ;

"Ollut terve. Hyvin kasvaa, vellejä ja soseita jo saanut. Liikkuvainen, jäntevä, jokeltaa, tarttuu leluun.
Lonkat hyvät, iho terve, sydän ja kivekset +/+, korvat terveet."

"Ne sano mulle että sä et pysty tähän 
Ne sano mulle että sä et pysty tähän 
Mut mä päätin, 
Mut mä päätin, 
Mut mä päätin seisoo pää pystyssä 
Ne sano mulle että sä et pysty tähän 
Ne sano mulle että susta ei oo tähän 
Mut mä päätin, 
Mut mä päätin, 
Mut mä päätin seisoo pää pystyssä"

Cheek - Vastatuulta

Viivytystaistelu vol 1

Joel on nii iso poika, omasta mielestään, että ei nukkunu tänään kun 4h yhteensä päiväunia.

Olipahan kiva kun se alko jo 8 aikaan väittelee, yritin nukuttaa sängyssä, vaunuissa ja näin, mut tuo miu 

käsi ei kestä ylenpalttista nostelua tai painoa, joten soitin oman äitini hätiin (tunti ja Joel tuhis omassa sängyssä!) <3

Ja kyllä se mummo sanoi, että jotain kovaa ja, ei piikikästä, vaan sellasta terävän tyylistä tuntuu suussa.

Mutta nyt kutsuu teevee ja sohva

Joten, Hyvää yötä!

<3

!!

http://lifewithtoss.blogspot.fi/

Mainostusta miu toisesta blogista jossa kerron kaikesta muusta kuin Joelista,
joten jos kiinnostustaa niin sinne vaan lukemaan!

Välillä saattaa olla masentavaakin lukemista, mutta nii se on miu elämäki välillä tän kyseisen syndrooman kanssa :)
Yritetään pärjätä kukin omilla tavoillaan :)

"Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.


Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...


Ennen kuin minusta tuli äiti."

Miusta tää on tosi kauniisti kirjoitettu :)
Oikeaa kirjoittajaa en löytänyt mistään, vaan törmäsin tähän netissä :)

Raskausaika

Kirjoituksen tarkoitus on olla mulle itelleni sellanen purkaus ja muistelu raskausajalta, se mikä oli kivaa ja se mikä ei ollu niinkään kivaa.Ja kuvia tulee sitten aina viikkojen myötä, toivottavasti alkuajan kuvat menee oikeessa järjestyksessä kun muista enää kaikkia :)
Joten aloittakaamme;

Raskaustestin tein 18.8-11 ja se oli kyllä sellanen käännekohta elämässä, samantie alko päässä jylläämään mitä jos, mite myö pärjätään, mitä ihmiset ajattelee/sanoo, miten meiä parisuhteen käy yms. Meni ehkä muutamia päiviä/viikkoja kun mietittiin miehen kanssa,että mitä tehdään. Alusta asti olin sitä mieltä, etten aborttia tule tekemään. Jos menee kesken sille ei voi mitään,mutta itse en sitä aiheuta.
Silloin loppui samantie juominen kokonaan (tietysti!) ja tupakanpoltto hetkeksi.
Neuvolassa kuitenkin sanottiin,että polta mielummin se yksi tupakka kun stressaa.

Kaikista kivointa alkuraskaudessa oli se jännittäminen ja kaikki uusi, neuvolat, ultran odotus, mahan kasvun seuraaminen mikä oli kyllä todella onnetonta ennen 25.viikkoa.
Inhottavinta/ärsyttävintä jatkuva pahoinvointi,väsymys/jaksamattomuus ja hormoonien aiheuttamat mielialan ailahtelut, kun ei itsekkään pysynyt perässä miksi tulee itku ja nauru samaan aikaan.

Viikkoja en muista mutta tää on ensimmäisiä kuvia kuitenkin ellei jopa ensimmäinen

Raskauden mennessä eteenpäin alkoi myös maha kasvaa,tietysti, ja sekös oli kivaa..Ensimmäiset kuukauden,sitten tuli sellanen harppaus,että huhheijaa ja kappas, minulla oli enemmän mahaa kuin miehelläni vaikka painoa ei.

Rv 20+2

Tässä vaiheessa maha ei vielä ollut raskausmaha vaan tuollainen pikku pömppis. Noilla viikoilla tykkäsin olla vaan, väsymys alkoi jäädä taka-alalle ja maha ei ollut vielä tiellä, ja sain itse kengät jalkaan ja vanha talvitakkikin mahtui päälle :)

Rv 23+4

Kuten kuvasta huomaa, vielä tuossa 23-26 viikoilla ei ollut kovin suuri ja minun oli todella helppo olla.

Tosin pakkaset kiusasi ja pikkuhiljaa aloin huomaamaan miten ennen niin sopivat vaatteet olivatkin jo liian pieniä. Tiesinhän minä sen, että kasvan suuntaan jos toiseen, mutta miun puolesta se olis saanu tulla salakavalasti pikkuhiljaa eikä sitten kerralla kaikkea. 

No sainhan minä kauniit raskausarvet muistoksi siitä ja pienen miehen <3

Rv 25+6

Samaa kastia kun ylempi ja oikeastaan mitään erikoista hyvää/huonoa ei näiltä viikoilta ole, tietysti suurena plussana koko raskaudessa oli se, että menkat eivät tulleet (!! Luojankiitos sentään, niiltäkin joskus säästyy)

:D

Rv 27+1

Ja kappas! Sieltä se masu löytyi! Tässä kuvassa ei vielä raskausarpia näy, nekin tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta jos hyviä etsii niin selvä raskausmaha tullut esiin (<3), se oli ihana pieni pallo, jonka kyllä voisin ottaa uudelleenkin tuohon eteen roikkumaan :) huonoa oli taas, että pikkuhiljaa omatoimisuus ei toiminut enää vaan piti alkaa mieheltä pyytää apua ja vessassa käynnit alkoivat niin,että sai juosta 5min välein. Vessasta tuli toinen kotini näihin aikoihin jos unohtaa ne alku pahoinvoinnin takia vietetyt hetket. 

Rv 28+3

Pieni pesupallo <3

Tässä kuvassa alkaa jo näkyä tuo viiva tuossa navan alapuolella, joka on vieläkin minulla.

Ja tuo arpi taas tuossa navan vieressä on ollut minulla koko ikäni ja ylpeänä sen kannan loppuun asti vaikka on tullut senkin takia kiusallisia hetkiä koulun liikuntatunneilla sun muilla.

Äitilleni se on kuin punainen vaate härälle, se muistuttaa liikaa häntä niistä tuskan hetkistä joita hän joutui kestämään minun ollessani pieni vauva, vain 5kk, maatessani sairaalan sängyssä kädet kiinnitettynä sängyn laitoihin etten pääsisi repimään tippaa päästäni. Voin vain kuvitella sitä näkyä, kun oma lapsi makaa näin sairaalassa ja kun et voi mitään tehdä hänen hyväkseen.

Kiitos äidilleni siitä, että hän pelasti minut vaikka lääkärit eivät uskoneet,että minua jokin vaivasi.

Rv 31+4

Jos vertaa tätä ja tuota Rv 27+1 kuvaa niin juu, onhan se muotoutunut jo erilaiseksi ja enemmän eteenpäin tulevaksi. Tää alko olemaan niitä hetkiä jolloin oli luovuttava siitä,että vanha talvitakki mahtuis tai saisit itse laitettua sukat/kengät jalkaan. Kuvassa näkyvät harmaat collarit, jotka olivat miesten kokoa XL eli ihan pieniä ei enää oltu mahan kanssa :D 

Tässä vaiheessa alkoi myös se niin ihana ja samalla ärsyttävä mahan taputtelu ja ihastelu.

En voinu sietää sitä,että miu mahaa koskettiin ja lääpittiin.

Samalla sai myös seksi jäädä vähäks ajaks kokonaan kun ei pystynyt selälleen olee kun tuntu,että henki ei kulje, mahallaan olo oli unohdettu jo aikoja sitten ja kyljelleen ei päässyt kunnolla ilman apua.

Silti minulla on ikävä tuota mahaa <3

Rv 35

Loppu on niin lähellä ja silti niin kaukana!

Siellä pilkottavat myös ensimmäiset raskausarvet KYLJISSÄ. Tätä ennen ne olivat saapuneet rintoihin ja jalkoihin. 

Maha alkoi olla jo niin pinkeä, että en päässyt sängystä edes ilman apua ja jouduin aina kierimään sängyssä/sohvalla edes ennenkuin aloin haaveilemaan ylösnousemisesta. 

Inhottavinta oli jo luokseni saapuneet supistukset, puutumiset, vessassa ravaamiset, suonenvedot, ainoat jalkaani mahtuvat pöksyt olivat miehen yöhousut tai legginsit (jeee talvella, ei onneksi juuri paleltanut!)

Ihaninta oli vauvvan potkut (tietty tunnettiin ne jo 20+ viikoilla, mut nyt niin selvänä jo), vauvan hikka, tieto siitä, että kohta se syntyy ja ihastelevat katseet kaupungilla!

Rv 36+3

Samaa kastia viikon 35 kanssa, mutta tässä olemme juuri muuttaneet (mikä oli aivan kamalaa tuon mahan kanssa) ja minulla oli vielä autokoulua. Todella kivaa oli ajella se n.45km suuntaan tuon mahan kanssa yhden ajokortin takia + vielä ne muutamat viimeiset teoriatunnit koululla. Inhottavinta noiden lisäksi oli jatkuva pyörtymisen tunne, mahan kasvu (!! :D outoa, kun aikasemmin vain odotti,että kasva kasva kasva!).

Ihanimmasta en tiedä, olin aika vaivanen loppuvaiheessa ja oli todella hankala olla kun ei päässyt ylös kovinkaan helposti, ei voinut kävellä pitkiä matkoja ilman supistelua ja taas jos oli sisällä alkoi päähän koskea yms.

Rv 36+3 (muuton keskellä nappaistu)

Ja sitten lopuksi yhteenveto;

Rakastin olla raskaana kaikesta huolimatta, oli vaivoja jos mitä ja mitenkään päin ei ollut hyvä olla, mies ärsytti ja samalla rakastutti entistä enemmän. Harmittaa kun en tajunnut nauttia viimeisistä hetkistä mahan kanssa, kun oli niin kiire saada poika ulos meidän luokse. 

Suurella lämmöllä muistelen esikoisen odotusta, sen potkuja, hikkoja ja pyörimisiä 

<3

Mutta vielä enemmän muistelen ensimmäisiä minuutteja, ensimmäisiä tunteja,päiviä Joelin kanssa ja kotiintuloa. 

Silloin satoi vielä lunta kun astuimme ulos sairaalasta, mies kantoi Joelin kantokoppaa ja miä kynkkäsin perässä vaikka ei minuun enää koskenut, paikat vain olivat vähän arkoja vielä.

Kun lähdimme autolla sairaalalta, aurinko paistoi suoraan Joelin kasvoille ja rakastuin sydämeni pohjaa myöten,VAIKKA sen oli Joel tehnyt jo silloin kun sain hänet rinnalleni synnytysalissa.

Toivotaan,että jos ja kun toisen lapsen odotusaika alkaa on se samalaista kun ensimmäisen, niin hyvineen kuin huonoineenkin tuntemuksineen. 

Voisin sanoa,että pääsin loppujen lopuksi todella helpolla.

Rv 40+1 ja samaisena iltana sitten lähdettiinkin sairaalaan. 

Hei meillä käännytään!

Kyllä vaan, Joel on oppinut kääntymään mahalta selälleen :)
Äiti on niin tavattoman iloinen, onhan siis vahinkokääntymisiä käynyt jo useammin, mut tän päivänen ei ollut enää vahinko.
Lattialla maton päällä ja humps, sinne män <3
Aikasemmin Joel on kääntynyt sohvalla selälleen, mut ollaan veikattu että johtunee siitä jos joku istuu siinä lähellä,että Joel saa apuja siitä.
Laitan kuvaa tulemaan kunhan saan ikuistettua kunnolla tämän.

Ja Joel löysi eilen äänensä, ihana kuunnella kun toinen yrittää jutella hirmusesti mut suusta tulee vaan ; öö,öööh,höö.
<3

3vkon iässä

Nii se aika vaan kuluu, tänään tajusin kampaajalla ollessani, että meiän poikahan on jo 3 viikkoa ja 3 päivää vanha. Herranen aika, vastahan se syntyi!
Nopeasti on kyllä aika mennyt, ei paljoa kerkeä tännekkään kirjottelemaan kun tuo pieni on kuitenkin paljon tärkeämpi.
Ihana huomata miten se kasvaa, ollaan jo saatu ensimmäiset hymytkin pieneltä ja voin todeta ettei mikään asia saa niin iloseksi kuin oman lapsen ensimmäiset hymyt, irvistykset ja kasvu.
Tuo poika on täyttäny miu sydämen iha uuella tavalla, ei sellaista välittämisen määrää voi sanoin ees kuvailla. Tietysti rakastan miestäni, mutta ihan eritavalla ja erilaisen määrän kun tuota pientä.

Ensimmäinen neuvola meillä oli 3.5, suluissa syntymätiedot

Paino ; 4.135g ( 3.740)
Pituus ; 54.5cm (50cm)
Päänympärys 36.2 cm (35cm)

Rakkaus

Poika syntyi 15.4 klo 03.58 :)
Hyvin voidaan molemmat, nopeaa oli toipuminen synnytyksestä.
En juurikaan osaa kirjottaa tapahtumasta mitään, koska hirveästi en muista ja koko
tapahtuma oli nopea, 9.50h ja ponnistusvaihe oli 8min.
Mutta yritän joku päivä kirjottaa tuon lauantai-sunnuntai välisenä aikana tapahtuneen synnytyksen, tai kaiken mitä muistan siitä :)

Aamusta alkaen tuntui pientä nippailua mahassa ja päivää kohden vain voimistuen, jossain välissä alkoi verta tihkumaan. Päätin sinnitellä kotona, mutta 11 aikaan illalla kävi olo niin kurjaksi ja kipeäksi, että sanoin miehelle lähdön tulevan. Mies soitti taksin ja hurautettiin keskussairaalaan pihaan josta mukava vartija vei meidät synnytysosastolle. Sinne päästyään kätilö pisti käyrille ja mies sanoin meidän olevan takaisin kotona jo alle 2 tunnin kuluttua. Käyrillä oltiin joku about puol tuntia, jonka jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi kohdunsuun olevan 4cm auki ja kotiin päästään vasta vauvan kanssa. Siinä sitten vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin synnytyssaliin, mies meni nukkumaan.
Kätilö antoi ilokaasua ja totesi, että kipukynnys on hyvä kun noinkin kauan jaksoin kotona olla vaikka supistukset sattuivatkin aivan helvetisti.
Siinä sitten ilokaasua vedin ja kätilö laittoi tipan, sitten ilokaasu ei auttanut ja anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalia, kätilö herätti miehen joka tuli pitämään kädestä siksi aikaa, että saatiin se pistettyä.
Epiduraali auttoi todella paljon, sain vähän torkuttua ja syötyä. Ennen epiduraalia puhkaistiin kalvot ja sen jälkeen tulikin hurjana supistuksia.
Kätilö tuli jossain vaiheessa katsomaan, tarvitseeko laittaa lisää lääkettä vai ei ja totesi kohdunsuun olevan auki jo 9,5 cm. Siinä vaiheessa itse tajusin, että se tulee ulos tänään, ei pitkän ajan päästä.
Siitä meni hetki ja kätilö tuli tarkistamaan tilanteen ja totesi, että vauva on niin alhaalla jo, hyvä ettei ulkona ja lähti miestä herättämään.
Mies tuli saliin ja sitten alettiinkin ponnistamaan, 8min ja poika oli ulkona :)
Ne 2 sekunttia tuntui todella pitkältä ajalta kun odotettiin miehen kanssa, että poika päästäisi kiljahduksen.
Sitten se nostettiinkin jo rinnalle ja alettiin pusertaa istukkaa pihalle.
Poika painoi 3740g, 50cm pitkä ja pipo oli 35cm.
Istukka 600g ja täydellinen.
Kätilö sanoi, että olisi mukava jos joka päivä olisi noin helppoja ja nopeita synnytyksiä.
Synnytyksen jälkeen menin itse suihkuun ja mies pesi pojan,sitten kätilö toi kahvit ja vähän syötävää.
7 mies lähti äitinsä luokse nukkumaan ja menin itse 8 maissa osastolle pojan kanssa.
Osastolla olo oli ihan mukavaa, kätilöt olivat ihania ja auttavaisia, huonekaverit vähän niin ja näin. Keskiviikkona 18.4 tulimme pojan kanssa kotiin.
<3

Ps. Tässä nyt kaikki mitä itse muistan tai miten ne muistan :)

Rv 38+4

Jäänyt vähän tänne kirjoittelu, kun olin tuossa Ke-Pe välisen ajan sairaalassa makoilemassa. Kaikki oli vauvalla hyvin, sydänääniä ja supistuksia seurailtiin pitkin päivää :) Raskausmyrkytystä epäiltiin, mut onneks oli vaan epäily ja sain antibiootin virtsatietulehdukseen. Ainut on, että jos kuume alkaa nousemaan niin takaisin osastolle..Noo tosin laskettuun on enää 10 päivää ja torstaina on kontrollikäynti neuvolassa, toivottavasti kaikki on hyvin.

Olo on ihan ok itellään, tietysti huolettaa pienen vointi mut virkeältä se on vaikuttanut, kokoajan on maha mutkalla <3

Meidän puolesta vauva sais jo tulla, kaikki on valmiina ja nyt vaan ootellaan et millon se lähtö tulis, Ke yönä kätilö sanoi ; että eihän sitä tiedä vaikka se tulis tänä yönä..
Nojuu mutta olo oli sen verran kamala itselläni, että ihan hyvä ettei tullut silloin! 2 aikaan yöllä sain unilääkkeen kipujen takia ja sain nukuttua 6 asti..Lääkäri tutki 12 aikaa päivällä ja sano että jää vielä osastolle tarkkailuun.
Perjantaina pääsin sitten kotiin kun ylilääkäri oli ensin tutkinut ja todennut minun olevan siinä kunnossa että pääsen kotiin ja pärjään siellä.

Muuta oikeastaan ei ole, ainenkaan uusia juttuja, pitäis ottaa vielä mahakuvia, viimeisiä sellaisia :)
<3 toivottavasti ens kerralla kerron sitten synnytyksestä! (tai To neuvolakäynnistä)

Synnytystapa-arviointi

Viikkoja nyt 36+3 ja tänään menin käymään siellä arvioinnissa.
Oon ollut nyt pari päivää tosi kipeenä ja tietysti se tarttu mieheenkin, niin hän ei päässyt mukaan.
Tosin eipä siellä nyt mitään jännempiä tapahtunut, ensin jouduin odottamaan sen 35min,että ottivat verenpaineen ja pissan katsoivat, lääkärin piti käydä katsomassa toista perhettä jossa oltiin perätilassa.

Sitten mentiin lääkärin huoneeseen, samantien housut pois ja sängylle makaamaan, ultrasi, painoarvio 2,9kg ja oli pää kuulema todella alhaalla jo:) nyt jännitellään, että millon hää alkaa tulemaan ulos. Synnytys onnistuu alateitse (JESJESJES!!), ei mitään ongelmaa kuulema.
Kaikki viittasi normaaliin, lapsivettä oli hyvin. <3

Rv 36+0

Tässä tulee nyt eilisen ja tämän päivän juttuja kun en ole kerennyt päivittelemään tietoja niin usein kun ehkä haluaisin.

Eilen kävin neuvolassa, meillä olikin pelkkä opiskelija tällä kertaa ja se oma terkka kävi sitten lopuksi katsomassa, että kaikki oli muistettu sanoa ja katsottu.

Keskikäyrällä mennään vieläkin komeasti, kehujakin tuli oikein :)

Rv ; 35+6
Painonmuutos ; +233g
Turvotus ; +
RR ; 124/84
Pissa puhdas
Sf ; 33cm
Tarjonta ; RT
Syke ; +
Liikkeet ; ++
GBS-Seula ; +

Neuvolan jälkeen mentiin kaupunkiin, 5 meillä oli sairaalaan tutustuminen.
Siellä oli meiän lisäks 4 muuta perhettä, miulla oli ensimmäisenä laskettu ja tuntu hullulta kun katsoi niitten muitten mahoja (:D). Omani on todella pieni verrattuna niihin masuihin, hyvä ettei kateeksi käynyt, oli niin kauniita mahoja ja äitejä tietysti myös!
Nähtiin synnytyssalit ja huoneita myös, tuli käytävällä muutamia pieniä vauvoja äitiensä kanssa vastaakin ja tuntui, että sydän sulaa ja olisin ollut valmis jäämään sinne itse jo! <3
Tässä on jännitetty, että millon lähtö tulee kun on vähän verta tiputtanut muutamana iltana, mutta synnärille soitettuani on käsketty tarkkailla tilannetta ja kun veri ei ole tummaa niin tuskin se vielä syntyy.
Maanantaina on sitten synnytystapa-arvio ja siellä saa kuulla kohdunsuun sen hetkisen tilanteen, pakko myöntää,että todella paljon jännittää! Mies otettava mukaan sinne.

Tänään on kurkku ollut todella kipeä ja muutenkin ollut huono olo.
Mutta jos sauna auttaisi siihen ja sais ton tukkosuuden pois, että pystyis ees hengittämään kunnolla nenän kautta.

:)

Rv 33+5 Neuvola

Oli tosi kiva neuvolassa käydä vaikka olikin eri täti ja tälläkertaa oli myös opiskelija mukana.
Eka jännitti vähän kun se opiskelija hoiti niitä juttuja ja kyseli yms, mut sit aattelin, että kivempi senkin opetella niitä juttuja kun saa oikeasti harjotella esim. sykkeen kattomista ja tunnustella miten päin se lapsi siellä masussa on. :)

Ja sitten kuulumiset ;

Eli Rv 33+5
painonmuutos / viikko ; 250g
turvotusta ei ollut
RR ; 122/80
Pissa puhdas
Sf ; 31.5
Tarjonta ; Rt
syke ; +158 (kävi siinä 170 ja terkka sanokin vilkkaaksi <3, tuo 158 on keskiarvio)
ja liikkeet ++ ( näkyi mahan päälle ja opiskelijakin sai tunnustella ja ihastella niitä)

Muutenkin on ollut todella hyvä olo ja liikkeitä satelee kokoajan, oikeastaan ei edes ole hetkeä jolloin pieni ei jotain touhuaisi ja en sitä tuntisi :) Istuessa ja näin koneella ollessa, potkuja satelee juuri tuohon rintojen alle ja välillä jopa tuntuu epämiellyttävältä..Välillä oksennusta niellään ja pissiä pidätellään :D

<3

Synnytyspelko

Kappas vaan, en olisi osannut arvata, että omalle kohdalle sattuu, mutta tottahan toki, synnytyspelko saapuu kylään.
Tuntuu siltä,että mitä vähemmän päiviä on jäljellä, sitä suurempi pelkokin on. En kestä kuunnella, enkä kyllä haluakkaan, kun muut kertovat omia kokemuksiaan, mielummin menisin itse aivan ummikkona synnyttämään, mutta eii, sekään ei ole mahdollista, koska joidenkin mielestä on niin hauska kertoa todella yksityiskohtasesti kaikki.
En tiedä mikä synnytyksessä pelottaa, kaikki oikeastaan, ja toisaalta taas ei mikään, pelottaa vain.
Terveydenhoitajan kanssa ollaan puhuttu aikasemmin tästä neuvolassa, ja kunhan hän palaa lomalta, on taas otettava puheeksi tämä, jos vaikka saisi lähetteen kätilön luokse juttelemaan. Miehen kanssa ollaan asiasta puhuttu ja itkuhan siinä aina pääsee.
Tuntuu,että ne jotka kertovat omia kokemuksiaan, eivät ymmärrä,etteivät kaikki halua kuulla mitä heidän kohdallaan on sattunut ja tapahtunut,vaikka olisi miten helppoa ollut. Tuntuu todella ahdistavalta kun joku ottaa asian puheeksi ja aivan kun olisi nurkkaan painettu eikä pääsisi pois sieltä.
Tietty olen lukenut synnytyksestä paljon ja katsonut telkkarista kaikkia ohjelmia, missä pääsääntöisesti keskitytään synnytykseen, mutta sitten tulee näitä jotka sanovat heti kättelyssä, että "Ei se noin todellakaan mene! Ei se noin helppoa ole" yms. Synnytyksen jälkeen on ehkä helpompi keskustella asiasta, koska on oma mielipide sanottavana.

Nyt vain odotellaan ja katsellaan päivien kulumista ohi.
Tottahan on, ettei kukaan lapsi ole mahaan jäänyt. :)

Katsellaan miten tässä nyt käy ja kirjoittelen tänne sitten mitä neuvolassa sanotaan ja jos siellä kätilön luonakin pääsisi käymään.

Neuvolakäynti

Kävin keskiviikkona neuvolassa taas, ihanaa kun ne on nyt 2viikon välein :)

Rv 31+5
Painonmuutos ; +744g
RR ; 108/74
Sf ; 30.5
Hempparia ei otettu kun viimeiks oli sen 139
Tarjonta ; RT (onneks on pysynyt samana nytten!)
syke ; +152
liikkeet ; ++

Mies ei ollut mukana kun ei jaksanut herätä mutta hyvin miä ton 5min matkan yksinkin kävelen ees taas ja pärjään siellä neuvolassa. Sanoin kyllä miehelle, että enskerralla on pakko tulla mukaan kun oma terkka on lomalla ja on joku toinen täti siellä hoitelemassa, sen verran jännittää.

Tänään Rv 32+0
pari viikkoa vielä ja sitten alkaa perhevalmennus ja 19.3 on synnytystapa-arvio..
Viikot käy vähiin ja kohta se pieni on täällä jo <3
Jaksais sinnitellä vaan tuonne maaliskuun lopulle niin kerkeis kasvaa vielä masussa tarpeeks vahvaks nii ei sitten tarvii jäädä sairaalaan pidemmäksi aikaan kun on pakko.

:)

Rv 30 neuvola

Huomennahan siis alkaa 31 viikko, mutta enpäs ole kerennyt tänne kirjottelemaan.

Meillähän nyt alkoi siis sellainen käytäntö, että neuvola on 2 viikon välein 36 viikkoon asti ja siitä eteenpäin viikon välein.

Neuvolakäynti 7


Painonmuutos/viikko +774
turvotus -
RR 115/73
Pissa puhdas
Hb 139 (noussut siis siihen lukuun mikä oli ensimmäisellä neuvolakäynnillä, vaikka olin varma, että on laskenu entisestään kun ei viikonloppuna ruoka maistunut ollenkaan)
Sf-mitta 28.5
Tarjonta RT
syke +136
 liikkeet ++

eli kaikki hyvin ja pieni kasvaa kovaa kyytiä,
huomenna soitettava ja varattava synnytystapa-arviointiaika :)
Ihanaa ajatella, ettei enää olisi kauaa kun pieni on jo täällä <3

Lääkärikäynti ja ihmettelyä

Kirjaampa nyt ylös tännekkin keskiraskauden lääkärikäynnin ;

Oli tosi kiva mennä neuvolaan, koska luulin että meidän oma terkkari olis siellä kattelee ne painot yms, mutta
eiii, tietysti hänellä oli neuvolakäynti ja myö saatiin sitten sellanen "kamala" täti siihen, joka alkoi heti painonnoususta höpöttämään ja suoraan sanoen sekoilemaan.

Kyllähän se vähän ihmetytti kun olin viikkoa aikasemmin (2.1.12) käynyt terkalla ja tiedot silloin ;
Rv 25+3
Painon muutos/viikko +600
RR 120/78
Sf 21.5

Ja nyt lääkärikäynnillä (10.1.12)
Rv 26+4
Painon muutos/viikko 1.167 (;o!!)
RR 112/77
Sf 27 (!)
Tarjonta oli Rt.

Ihmeteltiin painonnousua, tai siis terkka ihmetteli ja miä sanoin, ettei oo mtn turvotusta yms ollut ja hän päätyi siihen, että eri huoneiden vaa`at näyttää eri lukemia ;o ja toinen oli tuo Sf-mitta. Se ihmetytti minua ja miestäni, kun omasta mielestäni maha ei vieläkään ole iso tai edes kasvanut viikossa noin paljoa, mistä lie johtuu sitten, ehkä vaava oli sellaisessa asennossa mikä vaikutti siihen?.

Muuten lääkärikäynti oli todella mukava ja lääkärikin oli asiallinen, aluksi pelotti että olisi jo paikat alkanut aueta   ja pehmetä, mutta lääkäri sanoi että kiinteä ja kiinni on, pituus 3cm.

Raskausmyrkytys pelko ollut välillä vahvempana ajatuksissa ja kotonakin olen seuraillut apteekin tikuilla sokeria ja proteiinia, mutta en tiedä onko niihin kovin suuri luotto kun ne näyttää + ja neuvolassa kuitenkin on aina -.

En tiedä muuta mitä kirjottaisin, hirveästi tekisi mieli kirjoitella paljonkin tekstiä kun saisi vain ajatuksesta kiinni, mies katsoo kaverinsa kanssa jääkiekkoa joka ei minua niin hirveästi kiinnosta ja päivystän siksi koneella.
Pieni taitaa olla jääkiekko-fani, kun aina alkaa potkimaan pelien alkaessa :) 
Voi siis olla, että tekstiä tulee vielä illan myötä kunhan nyt jotain saisi keksittyä, tarkoitus on blogissa kuitenkin keskittyä raskauteen, sen tuomiin vaivoihin, ajatuksiin/tuntemuksiin, äidiksi valmistautumista ja synnytyksen jälkeen kertoilla sitten vaavan voinnista ja kehityksestä, joten jos ideoita tulee niin kommenttia vain, kirjottelen sitä mukaan sitten aina :) ja yritän saada joka päivä jotain tekstiä aikaseksi tänne ja toivottavasti joku edes jaksaa lukea :)

Rv 28

Eilen alkoi Rv 28.
Alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään, että miten synnytys sujuu ja miten sen lapsen kanssa pärjää,
mutta yritän tunkea ajatuksia taka-alalle. Mieskin sanoi, että aletaan jännittämään vasta maaliskuussa pienen tuloa. Entä jos pieni päättääkin tulla aikasemmin maailmaan?
Onneksi kaikki tavarat ja sänky yms tarvikkeet ovat jo paikoillaan, joten siitä ei tarvitse huolehtia.
Nyt odotetaan vain pienen ihmeen saapumista tänne.

Huonot olot taas saapuneet takaisin, iltaisin koneella istuessa valtaa kauhea kuumuuden tunne, hiki valuu, pyörryttää ja oksettaa. Ja vain jos istuu koneella ;o
Muuten on hyvä olo kokoajan, pieni on alkanut potkia lähestulkoon kokoajan ja potkut tuntuvat päivä päivältä voimakkaammilta.
Onhan ne jo monta viikkoa näkynytkin mahan päälle.

Ulkonakin olisi nii hyvä ilma kävelylle, mutta selkä on nii kipeä ettei kävelystä taia tulla mitään.
Ja kun joutuu köpöttelee sellasta vanhojen ihmisten vauhtia kun muuten alkaa supistelemaan ja koskemaan lantiolle.

Rv 26+6

Vähän myöhässä alkoi tämä kirjottelu tänne.

Kaikki mennyt todella hyvin, jopa helpompaa ollut kun ensin ajattelin.
Pikkuhiljaa alkaa synnytys jännittämään niin minua kun miestäkin.
Maha alkanut kasvaa nyt kamalaa vauhtia ja tuntuu hassulle kun kaikki haluaa sitä koskea,
itse en siitä tykkää ja monesti kovaan ääneen sanonut, että nyt näpit irti.

Jossain vaiheessa pitää laitella kuviakin tänne, nyt kun alkaa pienen tavarat olla omilla paikoillaan
ja muuttokin ollaan saatu tehtyä.

:)