Raskausaika

Kirjoituksen tarkoitus on olla mulle itelleni sellanen purkaus ja muistelu raskausajalta, se mikä oli kivaa ja se mikä ei ollu niinkään kivaa.Ja kuvia tulee sitten aina viikkojen myötä, toivottavasti alkuajan kuvat menee oikeessa järjestyksessä kun muista enää kaikkia :)
Joten aloittakaamme;

Raskaustestin tein 18.8-11 ja se oli kyllä sellanen käännekohta elämässä, samantie alko päässä jylläämään mitä jos, mite myö pärjätään, mitä ihmiset ajattelee/sanoo, miten meiä parisuhteen käy yms. Meni ehkä muutamia päiviä/viikkoja kun mietittiin miehen kanssa,että mitä tehdään. Alusta asti olin sitä mieltä, etten aborttia tule tekemään. Jos menee kesken sille ei voi mitään,mutta itse en sitä aiheuta.
Silloin loppui samantie juominen kokonaan (tietysti!) ja tupakanpoltto hetkeksi.
Neuvolassa kuitenkin sanottiin,että polta mielummin se yksi tupakka kun stressaa.

Kaikista kivointa alkuraskaudessa oli se jännittäminen ja kaikki uusi, neuvolat, ultran odotus, mahan kasvun seuraaminen mikä oli kyllä todella onnetonta ennen 25.viikkoa.
Inhottavinta/ärsyttävintä jatkuva pahoinvointi,väsymys/jaksamattomuus ja hormoonien aiheuttamat mielialan ailahtelut, kun ei itsekkään pysynyt perässä miksi tulee itku ja nauru samaan aikaan.

Viikkoja en muista mutta tää on ensimmäisiä kuvia kuitenkin ellei jopa ensimmäinen

Raskauden mennessä eteenpäin alkoi myös maha kasvaa,tietysti, ja sekös oli kivaa..Ensimmäiset kuukauden,sitten tuli sellanen harppaus,että huhheijaa ja kappas, minulla oli enemmän mahaa kuin miehelläni vaikka painoa ei.

Rv 20+2

Tässä vaiheessa maha ei vielä ollut raskausmaha vaan tuollainen pikku pömppis. Noilla viikoilla tykkäsin olla vaan, väsymys alkoi jäädä taka-alalle ja maha ei ollut vielä tiellä, ja sain itse kengät jalkaan ja vanha talvitakkikin mahtui päälle :)

Rv 23+4

Kuten kuvasta huomaa, vielä tuossa 23-26 viikoilla ei ollut kovin suuri ja minun oli todella helppo olla.

Tosin pakkaset kiusasi ja pikkuhiljaa aloin huomaamaan miten ennen niin sopivat vaatteet olivatkin jo liian pieniä. Tiesinhän minä sen, että kasvan suuntaan jos toiseen, mutta miun puolesta se olis saanu tulla salakavalasti pikkuhiljaa eikä sitten kerralla kaikkea. 

No sainhan minä kauniit raskausarvet muistoksi siitä ja pienen miehen <3

Rv 25+6

Samaa kastia kun ylempi ja oikeastaan mitään erikoista hyvää/huonoa ei näiltä viikoilta ole, tietysti suurena plussana koko raskaudessa oli se, että menkat eivät tulleet (!! Luojankiitos sentään, niiltäkin joskus säästyy)

:D

Rv 27+1

Ja kappas! Sieltä se masu löytyi! Tässä kuvassa ei vielä raskausarpia näy, nekin tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta jos hyviä etsii niin selvä raskausmaha tullut esiin (<3), se oli ihana pieni pallo, jonka kyllä voisin ottaa uudelleenkin tuohon eteen roikkumaan :) huonoa oli taas, että pikkuhiljaa omatoimisuus ei toiminut enää vaan piti alkaa mieheltä pyytää apua ja vessassa käynnit alkoivat niin,että sai juosta 5min välein. Vessasta tuli toinen kotini näihin aikoihin jos unohtaa ne alku pahoinvoinnin takia vietetyt hetket. 

Rv 28+3

Pieni pesupallo <3

Tässä kuvassa alkaa jo näkyä tuo viiva tuossa navan alapuolella, joka on vieläkin minulla.

Ja tuo arpi taas tuossa navan vieressä on ollut minulla koko ikäni ja ylpeänä sen kannan loppuun asti vaikka on tullut senkin takia kiusallisia hetkiä koulun liikuntatunneilla sun muilla.

Äitilleni se on kuin punainen vaate härälle, se muistuttaa liikaa häntä niistä tuskan hetkistä joita hän joutui kestämään minun ollessani pieni vauva, vain 5kk, maatessani sairaalan sängyssä kädet kiinnitettynä sängyn laitoihin etten pääsisi repimään tippaa päästäni. Voin vain kuvitella sitä näkyä, kun oma lapsi makaa näin sairaalassa ja kun et voi mitään tehdä hänen hyväkseen.

Kiitos äidilleni siitä, että hän pelasti minut vaikka lääkärit eivät uskoneet,että minua jokin vaivasi.

Rv 31+4

Jos vertaa tätä ja tuota Rv 27+1 kuvaa niin juu, onhan se muotoutunut jo erilaiseksi ja enemmän eteenpäin tulevaksi. Tää alko olemaan niitä hetkiä jolloin oli luovuttava siitä,että vanha talvitakki mahtuis tai saisit itse laitettua sukat/kengät jalkaan. Kuvassa näkyvät harmaat collarit, jotka olivat miesten kokoa XL eli ihan pieniä ei enää oltu mahan kanssa :D 

Tässä vaiheessa alkoi myös se niin ihana ja samalla ärsyttävä mahan taputtelu ja ihastelu.

En voinu sietää sitä,että miu mahaa koskettiin ja lääpittiin.

Samalla sai myös seksi jäädä vähäks ajaks kokonaan kun ei pystynyt selälleen olee kun tuntu,että henki ei kulje, mahallaan olo oli unohdettu jo aikoja sitten ja kyljelleen ei päässyt kunnolla ilman apua.

Silti minulla on ikävä tuota mahaa <3

Rv 35

Loppu on niin lähellä ja silti niin kaukana!

Siellä pilkottavat myös ensimmäiset raskausarvet KYLJISSÄ. Tätä ennen ne olivat saapuneet rintoihin ja jalkoihin. 

Maha alkoi olla jo niin pinkeä, että en päässyt sängystä edes ilman apua ja jouduin aina kierimään sängyssä/sohvalla edes ennenkuin aloin haaveilemaan ylösnousemisesta. 

Inhottavinta oli jo luokseni saapuneet supistukset, puutumiset, vessassa ravaamiset, suonenvedot, ainoat jalkaani mahtuvat pöksyt olivat miehen yöhousut tai legginsit (jeee talvella, ei onneksi juuri paleltanut!)

Ihaninta oli vauvvan potkut (tietty tunnettiin ne jo 20+ viikoilla, mut nyt niin selvänä jo), vauvan hikka, tieto siitä, että kohta se syntyy ja ihastelevat katseet kaupungilla!

Rv 36+3

Samaa kastia viikon 35 kanssa, mutta tässä olemme juuri muuttaneet (mikä oli aivan kamalaa tuon mahan kanssa) ja minulla oli vielä autokoulua. Todella kivaa oli ajella se n.45km suuntaan tuon mahan kanssa yhden ajokortin takia + vielä ne muutamat viimeiset teoriatunnit koululla. Inhottavinta noiden lisäksi oli jatkuva pyörtymisen tunne, mahan kasvu (!! :D outoa, kun aikasemmin vain odotti,että kasva kasva kasva!).

Ihanimmasta en tiedä, olin aika vaivanen loppuvaiheessa ja oli todella hankala olla kun ei päässyt ylös kovinkaan helposti, ei voinut kävellä pitkiä matkoja ilman supistelua ja taas jos oli sisällä alkoi päähän koskea yms.

Rv 36+3 (muuton keskellä nappaistu)

Ja sitten lopuksi yhteenveto;

Rakastin olla raskaana kaikesta huolimatta, oli vaivoja jos mitä ja mitenkään päin ei ollut hyvä olla, mies ärsytti ja samalla rakastutti entistä enemmän. Harmittaa kun en tajunnut nauttia viimeisistä hetkistä mahan kanssa, kun oli niin kiire saada poika ulos meidän luokse. 

Suurella lämmöllä muistelen esikoisen odotusta, sen potkuja, hikkoja ja pyörimisiä 

<3

Mutta vielä enemmän muistelen ensimmäisiä minuutteja, ensimmäisiä tunteja,päiviä Joelin kanssa ja kotiintuloa. 

Silloin satoi vielä lunta kun astuimme ulos sairaalasta, mies kantoi Joelin kantokoppaa ja miä kynkkäsin perässä vaikka ei minuun enää koskenut, paikat vain olivat vähän arkoja vielä.

Kun lähdimme autolla sairaalalta, aurinko paistoi suoraan Joelin kasvoille ja rakastuin sydämeni pohjaa myöten,VAIKKA sen oli Joel tehnyt jo silloin kun sain hänet rinnalleni synnytysalissa.

Toivotaan,että jos ja kun toisen lapsen odotusaika alkaa on se samalaista kun ensimmäisen, niin hyvineen kuin huonoineenkin tuntemuksineen. 

Voisin sanoa,että pääsin loppujen lopuksi todella helpolla.

Rv 40+1 ja samaisena iltana sitten lähdettiinkin sairaalaan. 

Hei meillä käännytään!

Kyllä vaan, Joel on oppinut kääntymään mahalta selälleen :)
Äiti on niin tavattoman iloinen, onhan siis vahinkokääntymisiä käynyt jo useammin, mut tän päivänen ei ollut enää vahinko.
Lattialla maton päällä ja humps, sinne män <3
Aikasemmin Joel on kääntynyt sohvalla selälleen, mut ollaan veikattu että johtunee siitä jos joku istuu siinä lähellä,että Joel saa apuja siitä.
Laitan kuvaa tulemaan kunhan saan ikuistettua kunnolla tämän.

Ja Joel löysi eilen äänensä, ihana kuunnella kun toinen yrittää jutella hirmusesti mut suusta tulee vaan ; öö,öööh,höö.
<3