Kappas vaan, en olisi osannut arvata, että omalle kohdalle sattuu, mutta tottahan toki, synnytyspelko saapuu kylään.
Tuntuu siltä,että mitä vähemmän päiviä on jäljellä, sitä suurempi pelkokin on. En kestä kuunnella, enkä kyllä haluakkaan, kun muut kertovat omia kokemuksiaan, mielummin menisin itse aivan ummikkona synnyttämään, mutta eii, sekään ei ole mahdollista, koska joidenkin mielestä on niin hauska kertoa todella yksityiskohtasesti kaikki.
En tiedä mikä synnytyksessä pelottaa, kaikki oikeastaan, ja toisaalta taas ei mikään, pelottaa vain.
Terveydenhoitajan kanssa ollaan puhuttu aikasemmin tästä neuvolassa, ja kunhan hän palaa lomalta, on taas otettava puheeksi tämä, jos vaikka saisi lähetteen kätilön luokse juttelemaan. Miehen kanssa ollaan asiasta puhuttu ja itkuhan siinä aina pääsee.
Tuntuu,että ne jotka kertovat omia kokemuksiaan, eivät ymmärrä,etteivät kaikki halua kuulla mitä heidän kohdallaan on sattunut ja tapahtunut,vaikka olisi miten helppoa ollut. Tuntuu todella ahdistavalta kun joku ottaa asian puheeksi ja aivan kun olisi nurkkaan painettu eikä pääsisi pois sieltä.
Tietty olen lukenut synnytyksestä paljon ja katsonut telkkarista kaikkia ohjelmia, missä pääsääntöisesti keskitytään synnytykseen, mutta sitten tulee näitä jotka sanovat heti kättelyssä, että "Ei se noin todellakaan mene! Ei se noin helppoa ole" yms. Synnytyksen jälkeen on ehkä helpompi keskustella asiasta, koska on oma mielipide sanottavana.
Nyt vain odotellaan ja katsellaan päivien kulumista ohi.
Tottahan on, ettei kukaan lapsi ole mahaan jäänyt. :)
Katsellaan miten tässä nyt käy ja kirjoittelen tänne sitten mitä neuvolassa sanotaan ja jos siellä kätilön luonakin pääsisi käymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti