Äitin iso mies

Olo alkaa helpottamaan ja päivitystä tulemaan kun saatiin konekki toimimaan, ei tarvii puhelimella yrittää päivitellä :)

Meillä menee mainiosti, taino pojalla aineki!
Joel kasvaa kauhaa vauhtia, ja oppii uusia juttuja ja sanoja hirmusta kyytiä, nyt voin sanoo että voi sitä vauva-aikaa <3 :D

Joelista ei juurikaan huomaa eron tuomia tunteita, onhan se vähän enemmän kiintynyt miuhu ja tavallaan herkempi, mutta sit taas toisaalta, kun hää tulee isältään löytyy se pikkupiru sieltä, eli siis aivan mahdottomaks heittäytyy ja terrorisoi.
Viimeks isältä paluupäivän jälkeen, poika kiltisti tyhjenti äitin kirjahyllyn ja hajotti samalla enon muutaman lasin niin, että yks huone oli täynnä lasinsirpaleita. ONNEKSI ei käynyt kuitenkaan mitään ja selvittiin säikähdyksellä.

Ollaan myös keretty käydä ensiavussa kun Joel juos miu kaverin luona parvekkeenlasia päin ja ohimolta lähti pien pala ikkunan mukaan, no sairaalassa ne vain puhdistivat sen ja laittoivat laastarin, kun ei olisi tikit kestänyt.

Ero

Kolme pientä kirjainta ja silti sanalla on niiin suuri merkitys.
Menee kolmen ihmisen elämä uusiksi, niin minun, pojan kuin lapsen isänki. En tiedä kenelle tämä on kovin paikka, mutta eiköhän myö molemmat vanhempina käydä aikamoisia tunneskaaloja päässä.
Rankkaa on, ja vaikka sanotaan, että aika auttaa, niin nyt ei tunnu siltä.
Oksettaa, pyörryttää ja samalla tekis mieli itkeä silmät päästä.
Eron syitä en tule kirjaamaan tänne, ne eivät nettiin kuulu, kyse on kuitenkin meidän elämästä, elämistä.

Haikea fiilis, mutta samalla hyvä, ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin, ja nyt on aika aloittaa pojan kanssa eläminen ja käyttää kaikki energia siihen, eikä antaa tunteiden viedä.
Päivä kerrallaan.