15.04 Klo 3.58 syntyi tähän maailmaan pieni tummahiuksinen poika, poika joka sai nimekseen Joel.
Joel oli voimakastahtoinen, kuitenkin hyväntuulinen ja ihana vauva, joka nukkui yöt ja päivät.
Hänestä kasvoi uhmakas, kaunis, hyväntahtoinen lapsi, joka päivä pyysi, että äiti opettaisi jotakin uutta vaikka vain heittämään saunan kiukaalle vettä.
Hän myös oppi joka päivä jotain uutta, puhumaan enemmän, tekemään itse kaiken eikä äitiä enää tarvittu niin paljoa. Joka ilta Joel kuitenkin kipuaa äitin kainaloon turvaan, ennekuin nukahtaa ja lähtee unimaailmaan seikkailemaan.
Hän voitti kaikki puolellee, yksikään ei ole ikinä haukkunut tai lytännyt Joelia, koskaan ei ole mitään pahaa kantautunut vanhempien korviin. Ja jos olisi, se olisi selvitetty välittömästi ja myös unohdettu.
Kenellekkään ei voi antaa anteeksi oikeasti jos ei ole valmis unohtamaan tehtyä.
Me pyydämme anteeksi päivittäin turhautumisia, kiukkuiluja, ajattelemattomia sanoja tai tekoja.
Me rakastamme ja unohdamme, annamme anteeksi ja päästämme irti.
Joelista on kasvanut miltei jo 4 vuodessa todella tomera, itsenäinen, sosiaalinen ja tarmokas lapsi. Ei enää vauva vaan lapsi.
Päästän vauvastani irti ja jatkan matkaa kohti tulevaisuutta rakkaan poikani kanssa, jonka kanssa yhdessä suunnittelemme ja rakennamme maailmaamme.
Päästämme sisälle uusia ihmisiä ja laskemme vanhoja ulos, tuuletamme kotimme ja päästämme irti.
" Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla"
Saarnaja 3.
Joel oli voimakastahtoinen, kuitenkin hyväntuulinen ja ihana vauva, joka nukkui yöt ja päivät.
Hänestä kasvoi uhmakas, kaunis, hyväntahtoinen lapsi, joka päivä pyysi, että äiti opettaisi jotakin uutta vaikka vain heittämään saunan kiukaalle vettä.
Hän myös oppi joka päivä jotain uutta, puhumaan enemmän, tekemään itse kaiken eikä äitiä enää tarvittu niin paljoa. Joka ilta Joel kuitenkin kipuaa äitin kainaloon turvaan, ennekuin nukahtaa ja lähtee unimaailmaan seikkailemaan.
Hän voitti kaikki puolellee, yksikään ei ole ikinä haukkunut tai lytännyt Joelia, koskaan ei ole mitään pahaa kantautunut vanhempien korviin. Ja jos olisi, se olisi selvitetty välittömästi ja myös unohdettu.
Kenellekkään ei voi antaa anteeksi oikeasti jos ei ole valmis unohtamaan tehtyä.
Me pyydämme anteeksi päivittäin turhautumisia, kiukkuiluja, ajattelemattomia sanoja tai tekoja.
Me rakastamme ja unohdamme, annamme anteeksi ja päästämme irti.
Joelista on kasvanut miltei jo 4 vuodessa todella tomera, itsenäinen, sosiaalinen ja tarmokas lapsi. Ei enää vauva vaan lapsi.
Päästän vauvastani irti ja jatkan matkaa kohti tulevaisuutta rakkaan poikani kanssa, jonka kanssa yhdessä suunnittelemme ja rakennamme maailmaamme.
Päästämme sisälle uusia ihmisiä ja laskemme vanhoja ulos, tuuletamme kotimme ja päästämme irti.
" Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla"
Saarnaja 3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti